It's the first of September, it was so good in June

Tän kesän aikana tajusin, ettei mikään toimi ellei osaa pitää huolta. Asiat menee rikki jos ei niistä huolehdi.

Mun pyörä on ihan hajalla. Oon ajanu sillä rotvallien yli liian kovaa enkä oo nostanu jos se on kaatunu. Kyl se vieläkin eteenpäin kulkee muttei kovin hyvin.

Mulla oli ihana jukkapalmu Kimmo kun asuin Turussa. Mut en ikinä kastellu sitä ja lopulta rei'itin sen jostain kummasta syystä. Se kuoli. Hautajaiset oli mustassa jätesäkissä muun muuttoroinan saattueessa.

Vein mun tietokoneen viime syksynä huoltoon. Siitä löyty 60 virusta ja yli 150 haittaohjelmaa. Ihan oikeesti. Mulla oli se kaks vuotta. En välittäny kun se herjas mua päivittämään virustorjuntaa. Annoin kavereiden latailla ties mitä hämäriä ohjelmia siihen. Nyt sil vois heittää vesilintua.

Muistakin asioista kannattaa pitää huolta. Meinaa ihmisistä. Ihan yhtä lailla ihmissuhteet menee rikki jos niiden eteen ei tee mitään. Ne unohtuu, ne häviää, ne muuttuu. Korjaa silloin ku vielä voi. Tai kato vierestä kun joku tosi hieno ja hyvä hajoo sun silmien edessä etkä sä koskaan tehny mitään korjatakses sen.

Me ollaan samaa tuhkaa, samaa kevyttä ilmaa

Kukaan ei loppujen lopuks voi ikinä tietää, mitä sulle kuuluu.

Kukaan ei oo näkemässä sua silloin, ku sä oot yksin. Silloin sä tunnet kaiken sen mitä ei voi tuntea silloin ku on muiden kanssa.
Kuinka helppoo on pitää kulissii yllä. Kuinka helppoo on muokata kuviin karamellivärit ja kirkkaat sävyt. Kuinka helppoo on valvoa tunteja pimeydessä.

Mut parasta on oikeiden ihmisten kanssa. Tiiäthän ne ihmiset, joiden näkeminen ihan sattumalta bussissa ilahduttaa hirveesti. Ne, joille sulla on hirveesti kerrottavaa vaikka oisitte nähny viimeks just pari päivää sitte. Tai vaikka ette ois nähny kuukausiin ni kaikki on ihan ennallaan silti. Ne ihmiset, joista sun ei tarvi luulla tai pelätä mitään, vaan sä tiiät. Sä tiiät mitä ne on ja mitä ne haluaa. Sellaset ihmiset, joiden kanssa tuntuu vähän ku ois yksin, niin hyviä tyyppejä ne on. Just sulle oikeita tyyppejä. Sellasia, joille tekee mieli kertoa kaikki ja jotka tavallaan jo tietää vaikket kertoiskaan. Ne on parhaita.

Hiljaa mieli pysyy eikä karkaa

Valon muutos. Ihmiset elää valosta. Kirkasvalolamput, kaamosmasennus. Lähdetään lomalle aurinkoon. Synkkä talvi. Kesän valoisat yöt.

Tänään on kaunis valoisa päivä olohuoneessa. Joskus alimman kerroksenkin sälekaihtimet voi avata. Valo pääsee sisään. Naapurin mummo saa taas vakoilla. Seinät on sinisemmät ku pimeessä huoneessa, jota valaisee vaan himmeät hehkulamput.

Ikuinen elämänjärjestyskontrollinhalu ei välttämättä häviä. Mut sitä voi lievittää. Täällä on siniset seinät, sininen pöytä, sininen räsymatto. Eikö sinisessä oo joku rauhoittava vaikutus. Ja vieläki on valoisaa vaikka kello on yli kolme. On sentään Suomen talvi.

Niin kliseistä ku se onki, uusi vuosi on uusi alku. Yks hassu päivä, parit raketit ja tinoista ennustettu loppuelämä. Mut nyt on valoisampaa. Sisällä ja ulkona.

What's been happening in your world

Okei. Mistäköhän alottaisin.

Oon nyt asunu noin kuus viikkoo Tampereella.

Oon ollu kipee tarkalleen ottaen tokasta "koulu"päivästä lähtien. Mut se ei oo estäny kaupunkisuunnistusta tai fuksiaisia tai doris-iltoja.

Näinä kuutena viikkona on tapahtunu varmaa enemmän ku koskaan ennen kuuden viikon aikana. Mä oon saanu ihan hirveen paljon ihania kavereita ja oon vieläki joka päivä yllättyny siitä kuin hyviä ystäviä tässä ajassa voi oikeesti saada! Miten on mahdollista löytää niin samanhenkisiä ihmisiä, sellasia joiden kanssa voi bailata pilkkuun asti, selittää teekkareille humanismista ja maailman ylikansoittumisesta ja syödä ihan liikaa lettuja omenahillolla ja kanelilla. 

Näinä kuutena viikkona oon nukkunu ihan liian vähän. Mut oon käyttäny hereilläoloajan hyvin. Oon tanssinu, nauranu, laulanu. Oon juonu punaviiniä muovimukista ja fisuja fisujen perään. Oon eksyny Kalevanpuistoon. Oon syöny maailman ihaninta frozen jugurttia. Oon oppinu kirjottamaan samppanja ja sortsit ja sakki. (En kirjota niitä noin koska oon rebel). Oon soittanu hämähäkkimiehelle ja tehny paskoja harjotusuutisia. Oon nukkunu luennoilla.

Oon myös tajunnu et opiskelen niin oikeeta alaa. On ihanaa opiskella sitä sellasten ihmisten kanssa, jotka oikeesti kans haluaa sitä. Ihanaa ku on muitaki ihmisiä jotka haluu lähtee reilaamaan Itä-Eurooppaan ja jotka haluu lukee Venäjän historiaa. Ihmisiä jotka tulee mun kanssa valittamaa dj:lle miks se ei voi soittaa Arctic Monkeysia. Ihmisiä joita en ees kunnolla tunne ja silti ne on valmiita perustamaan yhessä lauluryhmän. 

Oon kyllä niin usein pyöräilly onnellisena kotiin. Ehkei ny joka hetki oo ollu ihan ruusuilla tanssimista mutta en kyllä vaihtais tätä syksyä yhtään mihinkään.

Joku näistä päivistä, joku näistä öistä

Tää on ollu hyvä kesä. Sata kertaa parempi ku osasin odottaa.

Iltauinnit ystävien kanssa, aalloissa sukeltaminen ripsarit poskilla.

Pyöräily, vihdoin ilmaa jopon renkaissa ja öljyset kädet ku ketjut lähtee joka toinen päivä.

Spontaanit yökyläilyt ja hölmöt keskustelut ennen nukahtamista.

Vegasin sukulakushotit.

Liian lyhyet yöunet ennen työpäiviä.

Kesämekkokelit.

Ihana työpaikka ja sitäkin ihanammat työkaverit, se kun keittiön ovi suljetaan ja juttu kulkee valaiden penisten pituudesta Lauri Tähkään.

Ihanat uudet ystävät ja kesäillat. Yks ihana uus ystävä tuli kerran yllätysvisiitille, soitti mulle matkalla ja kysy: punasta, keltasta vai vihreetä. Valitsin vihreän. Me tehtiin vihreetä pirtelöä, maattiin lattialla ja laulettiin SMG:tä. Enpä ennen tätä kesää tienny että tällasiakin aarteita voi maailmasta (naantalista (oulusta)) löytyä. Sansku on kyllä tehny mun kesästä astetta onnellisemman!

Tän kesän muistoilla jaksaa jo aika pitkälle syksyyn.

Lauluni laulan sulle kun kesäyön aurinko laskee

Kuvissa ihana luonnonkaunis ystäväni Suvi! 

Oltiin tunnelmoimassa yks ilta ympäri jokirantaa ja turun linnaa. Kesähän vaan menee, viikonpäivien nimet korvautuu työvuoroilla (tiski, plokki jne) ja perjantai-iltasin satelevat "tuuks baariin" -kysymykset maatuu whatsappin uumeniin.

No ei ihan oikeesti, kyl mä välillä oon jossain käyny. Iltasin. Oon oon.

Mä pääsin opiskelemaan. Kumpaankin paikkaan mihin hain, tosin journalistiikkaan varasijalta vasta. Mut kumminki! Kaks kuoromatkaa ja viikon kipeysjakso sängyn pohjalla ei vissiin sit pääsykokeisiinlukua haitannu. Eikä sekään että luovutin viestinnän pääsykokeen viimisissä tehtävissä ja psyykkasin itteäni siihen että tänä vuonna ei vielä tärppää. Politiikkaan pääsin myös mutta toimittajahaaveet menee poliitikkovitsailun edelle. Pääsin opiskelemaan sitä mitä oon halunnu siitä lähtien ku hautasin lapsuuden haaveammatit (taiteilija, runoilija, laulaja, näyttelijä, kirjailija). Mut toimittajahan kuulostaa aika samalta.

Tampere kutsuu ja kaikki unelmat ja uus elämä ja mitäs kaikkee hehkutusta ny keksiä voi. Ihan täydellistä. Melkeen epätodellista.

Ympyrät sulkeutuu. Jotenki kaikki tuntuu ajottuvan just oikein, kaikki hajoo käsiin pikku hiljaa ja on hyvä päästä alta pois. Ehkä kaikkien kaverisuhteiden ei oo tarkotus kestää ikuisuuksia, ehkä jotain vanhaa täytyy jäädä pois uuden tieltä. Mut ei se mitään, mä oon todellaki niin sataprosenttisen valmis lähtemään tästä kaupungista ja rakastumaan tampereeseen. Kyl ne parhaat ihmiset säilyy läheisinä vaikka toinen muuttais jäämerelle ja toine afrikkaan.

Don't turn your head back over your shoulder

Loistava Barcelonanreissu takana. Kuvia on ehkä miljoona, tässä vaan muutama niistä.

Matkaan sisältyi paljon shoppailua, kipeitä jalkoja, kimaltavaa aurinkorasvaa, pahaa tomaattikeittoa, laulamista päivällä ja laulamista yöllä, kapeita hostellihuoneita, breezer-pullomusiikkia, hienoa arkkitehtuuria, varjokuvailtasatuja, 24h supermarketteja, ystäviä, paljon selfieitä, väsyneitä lentomatkoja, onnistuneita konsertteja, vesipulloja ja jääkylmiä suihkuja.

Mitä siitä että oon taas vaihteeks kipeenä kotona. Oli sen arvonen matka kuitenki. 

Tai sitten keitän muina naisina kahvia ja unohdan

Voi ihana huhtikuu. Illat on niin valosia ja jokirannan korkeet kerrostalot kimaltaa ku aurinko osuu niihin. Olin tänää Jo-jo-teatterissa kattomassa näytelmän Lapsen silmin. Suosittelen ehdottomasti. Itkin. Ja nauroinki.

Vähän oikee harmittaa etten oo näkemäs huhtikuun Turkua tarpeeks. Viime viikolla olin Hollannissa (josta nääki kuvat yllätys yllätys on) ja ens viikolla kutsuu Barcelona. Jotain vähän eksoottisempaa.

Ostin tänää ihanat mustavalkoset muistiinpanovihot pääsykokeisiinlukua varten. Sain viestinnän kirjan ekan kerran luettua. Laitoin farkkushortsit ja sukkikset jalkaan. Kuorossa laulettiin siistiä biisiä. Illalla teatteri ihanan ginger-ystävän kanssa. Oli onnellinen päivä. 

Oon vähä hämmentyny ny ku oon päässy vähän sisään tohon median ja viestinnän tutkimuksen ihmeelliseen maailmaan. Mä oon tällä hetkellä siis sisällöntuottaja ja edesautan sitä, että viestintä muuttuu harvoilta suurille joukoille suuntautuvasta tiedotuksesta vuorovaikutteiseks mediaks jossa kuka tahansa hölmö voi kirjottaa mitä tahansa kelle tahansa. Hui.