Kukaan ei loppujen lopuks voi ikinä tietää, mitä sulle kuuluu.
Kukaan ei oo näkemässä sua silloin, ku sä oot yksin. Silloin sä tunnet kaiken sen mitä ei voi tuntea silloin ku on muiden kanssa.
Kuinka helppoo on pitää kulissii yllä. Kuinka helppoo on muokata kuviin karamellivärit ja kirkkaat sävyt. Kuinka helppoo on valvoa tunteja pimeydessä.
Mut parasta on oikeiden ihmisten kanssa. Tiiäthän ne ihmiset, joiden näkeminen ihan sattumalta bussissa ilahduttaa hirveesti. Ne, joille sulla on hirveesti kerrottavaa vaikka oisitte nähny viimeks just pari päivää sitte. Tai vaikka ette ois nähny kuukausiin ni kaikki on ihan ennallaan silti. Ne ihmiset, joista sun ei tarvi luulla tai pelätä mitään, vaan sä tiiät. Sä tiiät mitä ne on ja mitä ne haluaa. Sellaset ihmiset, joiden kanssa tuntuu vähän ku ois yksin, niin hyviä tyyppejä ne on. Just sulle oikeita tyyppejä. Sellasia, joille tekee mieli kertoa kaikki ja jotka tavallaan jo tietää vaikket kertoiskaan. Ne on parhaita.
