Minä hymyilen aina enemmän kun tunnen tyhjyyden ympärillä

Siin mä hymyilemäs vuos sitte, kesäl ja nyt. Vähän pelottavaa aatella miten eri asioille mä hymyilin viel vuoski sitte.

Tänään hymyilin itekseni. Hymyilin ihmisille mut en tuntenu niitä. Hymyilin toisessa kädessä painava laukku ja toisessa musen nuottikirja.

Lainasin tänään Viron historiasta kertovan kirjan hetken mielijohteesta. Ostin kolme eri hedelmää. Ja varmistuin siitä mitä ja mihin haluan hakea opiskelemaan. Tajusin myös että oon menossa nukkumaan ja kuuntelen radio suomipoppia ku kaverit tekstaa lähtevänsä baariin ja bileisiin. Luulen et on aika välttämätöntä joskus antaa muiden juhlia ja olla ite yksin kotona, ajatella omia ajatuksia ja kuunnella niitä levyjä jotka osaa sana sanalta ulkoa.

Enää muutama hassu kuukaus. Sit toivottavasti löytyy taas ihan uusii hymyilemisen aiheita.