Monta kivaa kesäkaverii

Nää teki mun tampereellemuutosta vaikeeta ja haikeeta.

Paitsi tä viimine tekee siit pelkästää vaikeeta, ei haikeeta.

Joku näistä päivistä, joku näistä öistä

Tää on ollu hyvä kesä. Sata kertaa parempi ku osasin odottaa.

Iltauinnit ystävien kanssa, aalloissa sukeltaminen ripsarit poskilla.

Pyöräily, vihdoin ilmaa jopon renkaissa ja öljyset kädet ku ketjut lähtee joka toinen päivä.

Spontaanit yökyläilyt ja hölmöt keskustelut ennen nukahtamista.

Vegasin sukulakushotit.

Liian lyhyet yöunet ennen työpäiviä.

Kesämekkokelit.

Ihana työpaikka ja sitäkin ihanammat työkaverit, se kun keittiön ovi suljetaan ja juttu kulkee valaiden penisten pituudesta Lauri Tähkään.

Ihanat uudet ystävät ja kesäillat. Yks ihana uus ystävä tuli kerran yllätysvisiitille, soitti mulle matkalla ja kysy: punasta, keltasta vai vihreetä. Valitsin vihreän. Me tehtiin vihreetä pirtelöä, maattiin lattialla ja laulettiin SMG:tä. Enpä ennen tätä kesää tienny että tällasiakin aarteita voi maailmasta (naantalista (oulusta)) löytyä. Sansku on kyllä tehny mun kesästä astetta onnellisemman!

Tän kesän muistoilla jaksaa jo aika pitkälle syksyyn.

Lauluni laulan sulle kun kesäyön aurinko laskee

Kuvissa ihana luonnonkaunis ystäväni Suvi! 

Oltiin tunnelmoimassa yks ilta ympäri jokirantaa ja turun linnaa. Kesähän vaan menee, viikonpäivien nimet korvautuu työvuoroilla (tiski, plokki jne) ja perjantai-iltasin satelevat "tuuks baariin" -kysymykset maatuu whatsappin uumeniin.

No ei ihan oikeesti, kyl mä välillä oon jossain käyny. Iltasin. Oon oon.

Mä pääsin opiskelemaan. Kumpaankin paikkaan mihin hain, tosin journalistiikkaan varasijalta vasta. Mut kumminki! Kaks kuoromatkaa ja viikon kipeysjakso sängyn pohjalla ei vissiin sit pääsykokeisiinlukua haitannu. Eikä sekään että luovutin viestinnän pääsykokeen viimisissä tehtävissä ja psyykkasin itteäni siihen että tänä vuonna ei vielä tärppää. Politiikkaan pääsin myös mutta toimittajahaaveet menee poliitikkovitsailun edelle. Pääsin opiskelemaan sitä mitä oon halunnu siitä lähtien ku hautasin lapsuuden haaveammatit (taiteilija, runoilija, laulaja, näyttelijä, kirjailija). Mut toimittajahan kuulostaa aika samalta.

Tampere kutsuu ja kaikki unelmat ja uus elämä ja mitäs kaikkee hehkutusta ny keksiä voi. Ihan täydellistä. Melkeen epätodellista.

Ympyrät sulkeutuu. Jotenki kaikki tuntuu ajottuvan just oikein, kaikki hajoo käsiin pikku hiljaa ja on hyvä päästä alta pois. Ehkä kaikkien kaverisuhteiden ei oo tarkotus kestää ikuisuuksia, ehkä jotain vanhaa täytyy jäädä pois uuden tieltä. Mut ei se mitään, mä oon todellaki niin sataprosenttisen valmis lähtemään tästä kaupungista ja rakastumaan tampereeseen. Kyl ne parhaat ihmiset säilyy läheisinä vaikka toinen muuttais jäämerelle ja toine afrikkaan.

Mulla on vain yksi ilme

mulla on vain yksi ilme se ei

ole surullinen eikä se ole iloinen se vain

jäi kasvoilleni eilen enkä viitsinyt

sitä enää muuttaa

En tee mitään
laita luuriini kiinni en
kaipaa rakkaitani en
enkä toivo että joku minua kaipaisi

mulla on vain yksi huone se ei
ole kovin suuri
syön silloin kun tulee nälkä
yleensä aina samaa
ja juhlin liikaa jos mua huvittaa

SMG - onnellinen nainen

Kaikki muu on kohinaa

Kuvassa (siis ylemmässä hehheh) ihana Cami!

Sateista naantalikesää. 

Onpas outoo että samaan aikaan voi olla niin reipas ja sosiaalinen ja kuitenki ihan täysin omissa ajatuksissa. Helposti sen hymyn jättää kassalle tai viimeistään työvaatteiden mukana lokeroon. Tai en sano että mä tekisin niin ainakaan aina mut se on yllättävän helppoo. Mut täytyy kyllä myöntää et mukavat työkaverit ja bussiseura on aika suuri työsuhde-etu.

Löysin kesärakkauden ginger joesta. Ja mikropuurosta. Ihan oikeesti nallen pikakaurahiutaleet maksaa jotain 1.09 e.

Syksyllä alkaa tulevaisuus. Tai niin mä oon täs vähä mietiskelly. Kolme päivää ja tiedän taas vähän enemmän.

Touch my world with your fingertips

Kirjoittamiseen väsyneitä käsiä
Käsiä taskuissa
Käsiä käsissä
Tupakantuoksuisia käsiä
Ryppyisiä käsiä
Käsiä joissa on sormus
Yliviivaustussin värjäämiä käsiä
Rahaa piteleviä käsiä
Avainta etsiviä käsiä
Turvallisia käsiä
Käsiä puuskassa
Käsiä jotka osaavat soittaa
Kapeita käsiä
Kauniita käsiä
Vahvoja käsiä
Kännykkää selaavia käsiä
Toimettomia käsiä
Kylmiä käsiä
Käsirasvantuoksuisia käsiä
Halaavia käsiä
Tuttuja käsiä
Vieraita käsiä

Still I call it magic

Kävelin tänää koulun ohi, sitä samaa tietä Puolalanpuiston läpi mitä oon kaks vuotta melkee kävelly. Hymyilin sil samal valvontakameral mille aina, vaik en tiiä toimiiks se tai näynkö ylipäätää siinä.

On iha hiton kylmä ilma farkkutakille. Ainaki illalla.

Vappu oli kiva.

Oon miettiny et pitäisköhä ruveta olee onnelline asioist silloin ku ne on ajankohtasii ettei tarvis vaan muistella myöhemmi. Niinku iha ylipäätää asioista. Siit et joka päivä ku kävelin kouluu törmäsin aina kivoihin ihmisiin puutarhakadulla. Siitä ku juostiin yöllä tuomiokirkon rappusille. Siitä ku valvottii piharakennukses liian myöhää eikä muistettu et seuraavan päivän ois ollu töitä. Siitä et kukaa ei oo täydelline eikä pidäkää olla. Kaikennäkösestä mitä en oo tajunnu arvostaa. Vois pikkuhiljaa yrittää.