4.1.2016

Ei tää oo enää leikkiä

Hei taas kaikki! Päätin, että kuitenkin jatkan tämän blogin pitämistä! Eli jos vielä luette, niin olen onnellinen!


Onko tän blogin uudelleen alottaminen joku uuden vuoden lupaus, sitä mä en tiiä. Ei kai. Mutta tänne aattelin kuitenkin taas höpistä.


En aio tehdä viime vuodesta mitään romaania. Se oli ihan hyvä vuosi, vaikkei joka hetki siltä tuntunutkaan. Pari asiaa siitä voisin silti mainita.


Viime vuonna en oppinut paljonkaan uutta. Stressasin hirveästi ja elin kiireessä. En käynyt kovinkaan monissa bileissä, en lukenut montakaan kirjaa. En tehnyt parastani opintojen kanssa.


Mutta näin sellaisia ystäviä, joita en usein nää. Näissä kuvissa on Vilja ja Vallu, kaksi ihanaa ja taiteellista ihmistä!


Viime vuonna löysin elämääni maailman ihanimman tyypin. Se on mun elämässä edelleen ja tekee mut älyttömän onnelliseksi.


Tälle vuodelle on paljon odotuksia. Aion saada kivan kesätyön ja oppia sanomaan ei. Aion ajaa kesällä taivaansinisellä Corollalla pitkin Suomea.



Mun uuden vuoden tavoite on oppia olemaan stressaamatta kaikesta. Itelleni lupasin lukea enemmän kirjoja. Ja tietty on olemassa se kliseinen lupaus, että vuodesta 2016 tulee paras tähän mennessä.
Ethän kopioi kuviani, koska en itsekään ole niitä mistään kopioinut. Kiitos!

Lukijat