Hyviä ja huonoja päiviä, kumpiaki kiitettävästi. Ehkä melkein elämäni parhaita ihmisiä, bileitä, journalistiristeily, pitkiä ilta-aamuja. Ja sitte 12h kirjastossaistumispäiviä, politiikkaa, journalismia, esseitä, kielioppia. Onhan se ny kumma ku en osaa suomee kirjottaa.
Muutaman viikon ku vielä jaksaa ni sit saa rentoutuu. Ei oo montaa vain himym, sohva ja minä -hetkee ehtiny viime viikkoina viettää. En oo ehtiny lukee pientä suklaapuotii enkä kiertää kirppiksiä. Oon ehtiny nippa nappa haastatella ihmisiä ja kirjottaa epätoivoisesti huonoja juttuja pitkin öitä. Onhan se kivaaki joo. Tässähä sen näkee et millast työtä haluu tulevaisuudessa tehä.
Elämä on outoo mut ei kai se oo ihmekään. Tampere on paras kuitenki.
