Mut kaikki menee toisin, joku suunnittelee mua paremmin

On kai mahdotonta yrittää pitää kaikkee järjestyksessä. Mitään ylipäätään. Opintoja, ihmissuhteita, ajatuksia. Ei sellasta kalenteria oo olemassakaan johon ei ois tehty yliviivauksia ja kysymysmerkkejä ja nuolia seuraaviin päiviin. Tai ois se sit mahdollista jos kaiken kirjottais vaan varovasti lyijykynällä ja pyyhkis pois ku tulee muutoksia. Ja silloin elämä ois harmaata.

Mitä vaan voi tapahtuu. Ei nyt, ehkä joskus. Katotaan. 

Ei sellasta. Kun tekis vaan mieli tehä merkinnät mustalla stabilolla ja kiiltävän vihreellä geelikynällä. Ehkä kannattaaki. Toisaalta kumpi on parempi, tasasen harmaa vai sekavan värikäs? 

Aika on outo asia. Aika näyttää, aika parantaa, katotaan ajan kanssa. Ei se välttämättä mitään auta. Neljä vuotta, neljä päivää. Onko väliä. Ja mistä tietää mikä kannattaa unohtaa.

Sad to see you go

Nää kuvat on ihanan Vallun käsialaa! Vallun blogi on vierailemisen arvoinen, ihan vinkkinä vaan.

Olipa hauska viikonloppu. Tai oikeestaan kaks hauskaa viikonloppua putkeen. Tai on niit ollu enemmänki, mutta nä on ollu Turkuviikonloppuja. Oli tuparit ja tupa täynnä turkulaisia. Klubin tanssilattia ja meiän kämpän lattia. 

Ja viime viikonloppu, alle 24h vierailu kotikulmilla ja niin monen ihanan ihmisen tapaaminen kahvin, vuohenjuustosalaatin, punaviinin, chai latten, siiderin ja hullut päivät-karkkien merkeissä. Sitte takas tänne ja yks turkubeibi tarttu mukaan. Käytiin Viljan ja Vallun kaa kuvailemassa ja nähtiin Tamperetta uusin silmin. Syötiin Lidl-brunssia kolmelta puiston penkillä ja myöhemmin eksyttiin vohveleille. Illalla paljon yllättäviä turkulaisia tamperelaisten juhlissa ja valkoviiniksi naamioitunut punaviini. Roskan tahmeet lattiat ja matka klubin portaitten (ja juustopitsan) kautta kotiin. Voi että. 

Eli onko ihme jos mulla on ikävä Turkuun? Niin hirveest kivoja muistoja ja ihmisiä ja kaikkea. No se on kiva että voi ain palata takas hyvil mielin ja tietää, et siellä on paljon sellasta minkä takii kannattaa matkata se kaks tuntii. Perus elämä. Koko viime vuoden halusin pois, nyt kaipaan takas. En silti liikaa, vaan sopivasti.