Tää on ollu hyvä kesä. Sata kertaa parempi ku osasin odottaa.
Iltauinnit ystävien kanssa, aalloissa sukeltaminen ripsarit poskilla.
Pyöräily, vihdoin ilmaa jopon renkaissa ja öljyset kädet ku ketjut lähtee joka toinen päivä.
Spontaanit yökyläilyt ja hölmöt keskustelut ennen nukahtamista.
Vegasin sukulakushotit.
Liian lyhyet yöunet ennen työpäiviä.
Kesämekkokelit.
Ihana työpaikka ja sitäkin ihanammat työkaverit, se kun keittiön ovi suljetaan ja juttu kulkee valaiden penisten pituudesta Lauri Tähkään.
Ihanat uudet ystävät ja kesäillat. Yks ihana uus ystävä tuli kerran yllätysvisiitille, soitti mulle matkalla ja kysy: punasta, keltasta vai vihreetä. Valitsin vihreän. Me tehtiin vihreetä pirtelöä, maattiin lattialla ja laulettiin SMG:tä. Enpä ennen tätä kesää tienny että tällasiakin aarteita voi maailmasta (naantalista (oulusta)) löytyä. Sansku on kyllä tehny mun kesästä astetta onnellisemman!
Tän kesän muistoilla jaksaa jo aika pitkälle syksyyn.
Kuvissa ihana luonnonkaunis ystäväni Suvi!
Oltiin tunnelmoimassa yks ilta ympäri jokirantaa ja turun linnaa. Kesähän vaan menee, viikonpäivien nimet korvautuu työvuoroilla (tiski, plokki jne) ja perjantai-iltasin satelevat "tuuks baariin" -kysymykset maatuu whatsappin uumeniin.
No ei ihan oikeesti, kyl mä välillä oon jossain käyny. Iltasin. Oon oon.
Mä pääsin opiskelemaan. Kumpaankin paikkaan mihin hain, tosin journalistiikkaan varasijalta vasta. Mut kumminki! Kaks kuoromatkaa ja viikon kipeysjakso sängyn pohjalla ei vissiin sit pääsykokeisiinlukua haitannu. Eikä sekään että luovutin viestinnän pääsykokeen viimisissä tehtävissä ja psyykkasin itteäni siihen että tänä vuonna ei vielä tärppää. Politiikkaan pääsin myös mutta toimittajahaaveet menee poliitikkovitsailun edelle. Pääsin opiskelemaan sitä mitä oon halunnu siitä lähtien ku hautasin lapsuuden haaveammatit (taiteilija, runoilija, laulaja, näyttelijä, kirjailija). Mut toimittajahan kuulostaa aika samalta.
Tampere kutsuu ja kaikki unelmat ja uus elämä ja mitäs kaikkee hehkutusta ny keksiä voi. Ihan täydellistä. Melkeen epätodellista.
Ympyrät sulkeutuu. Jotenki kaikki tuntuu ajottuvan just oikein, kaikki hajoo käsiin pikku hiljaa ja on hyvä päästä alta pois. Ehkä kaikkien kaverisuhteiden ei oo tarkotus kestää ikuisuuksia, ehkä jotain vanhaa täytyy jäädä pois uuden tieltä. Mut ei se mitään, mä oon todellaki niin sataprosenttisen valmis lähtemään tästä kaupungista ja rakastumaan tampereeseen. Kyl ne parhaat ihmiset säilyy läheisinä vaikka toinen muuttais jäämerelle ja toine afrikkaan.
Ethän kopioi kuviani, koska en itsekään ole niitä mistään kopioinut. Kiitos!
