A pretty little city girl

Nähtiin pitkäst aikaa Suvin kanssa ja käytiin kuvailemassa! Tässä tulos. Suvi on kaunis! Ja meil oli toosi kivaaki.

Tuntuu kuin surulle sanoisi tahdon

Alkaako mun kuvat toistaa samaa kaavaa? Haluisin nyt kevään tullessa inspiroitua vähän ja ottaa erilaisia kuvia erilaisten ihmisten kanssa! Malliksi saa ilmottautua!
Ehkä tä postaus on vaan "pakko-kuvata-jotain"-postaus. Jos joku sattuu pläräämään blogia taaksepäin ni huomaa, että sieltä on parhaimpia kuvia, ainaki mun mielestä, hävinny. Yhtä henkilöä ette siis tule enää täällä blogissa näkemään, siihen on syynsä, ja on vähän harmi ettei mulla oikein enää oo ihmisiä ketä kuvata. Täytyy kai rohkasta jotain kavereita kameran eteen!
Mutta, vaikka vähän angstisissa fiiliksissä oon nyt tän blogin suhteen, kuitenki elämä hymyilee ihan kivasti.

Kun kaiut on kantaneet pois

Ja taas sama paikka.. mikäs siinä kun tarvasjoen metsät on jo koluttu läpi. Veljeni Ossin kanssa siis kuvailtiin, tällä kertaa mäki pääsin malliksi. Pääsin ulkoiluttamaan uutta nahkatakkiakin. Vanhassa talossa on jotain niin nostalgista, vanhoja kalentereita, lehtiä, kirjeitä, tupakka-askeja ja korkokenkiä löytyy kaappien kätköistä. Onko oikein koluta toisen omaisuutta, ei. Mutta jos ihan vaan vähän vilkuilee ja laittaa kaiken nätisti takas niin ei kai se haittaa?

Perhonen jonka siivet eivät kauas kantaneet

Mentiin taas vanhaan tuttuun autiotaloon, ja löydettiin portaat yläkertaan. Ihme kyllä muakaan ei pelottanu tällä kertaa yhtään olla siellä.. Lilli vaan paineli yläkertaan ja mä seurasin perässä. Koko talo oli täynnä pieniä kuolleiden perhosten siipiä. Niitä oli kengissä, laatikoissa, lattialla, ikkunalaudalla.